Pojat kiusasi minkä kerkesi, hyvällä tavalla tietysti, ja jouduin koko päivän pelkäämään kahdesta neljään olevia liikuntatunteja, joita ei sitten loppujen lopuksi ollutkaan.

Ja tämän opettaja kertoi tietenkin vasta vähän ennen kahta.

Olin pirun pahalla päällä koko päivän, opettajakin jo tokaisi, että älä viitti, tarttuu kohta muihin. Minkäs sille mahtaa.

Poikien kanssa yhteiset liikuntatunnit kun eivät ole niin ihania, kuin voisi olettaa.

Pelilajit kun nimittäin ovat sähly (joka muistuttaa lähinnä amerikkalaista jalkapalloa kera mailojen meidän poikien ollessa kyseessä), koripallo (jossa pojat katsovat oikeudekseen tehdä laittomia, koripalloon täysin kuulumattomia taklauksia) tai lentopallo (jossa pojat huutaa kurkku suorana, että "Etkö sinä nyt saatana osu siihen palloon? Pitääkö perkele tulla avustamaan?!")

Ja tähän kun lisätään vielä se tosiasia, että poikien lempipuuhaa on tuijottaa t-paidassa hyppiviä, isomman kuin B-kupin omaavia tyttöjä, on liikuntatuntien painajainen valmis.

Rasittavaa.

Muuten pitäisin kyllä liikunnasta, ei siinä mitään.

Elämä on toisinaan niin ihanaa.